torstai 17. toukokuuta 2012

Kenraaliharkat
Silkkihuivit

Konserttimme kenraaliharkat alkoivat aamukymmeneltä Elenan tsemppauksella ja ohjeilla. Niiden jälkeen kävimme koko konsertin läpi, vaikka välillä tulikin pieniä keskeytyksiä, koska valaistus oli ensimmäistä kertaa mukana. Läpikäynnin jälkeen oli tietenkin Elenan kommenttien vuoro ennen kuin lapset saapuisivat paikalle. Mielestäni läpikäynti oli mennyt melko hyvin, mutta Elena oli sitä mieltä, että asennetta, iloisuutta, varsinkin iloisuutta, pitää näkyä enemmän.

Lasten kanssa kävimme sitten ensin heidän osuuksiaan hieman läpi ja sitten aloitimme koko konsertin alusta niin, että lapsetkin olivat mukana ja ilman keskeytyksiä. Minusta se meni jo tosi hyvin. Lopuksi oli taas Elenan kommenttien vuoro: Vieläkin lisää iloisuutta ja pieniä yksityiskohtien hiomista. Kaikki on siis oikein hyvin ja konsertista tulee tosi hyvä!


Aija (Keski-Kiikurit)


Paljon melua – eikä tyhjästä! 

Asiasta on kotona puhuttu jo viime syksystä saakka poikkeuksellisen paljon. Siis siitä, että Kiikureihin on palkattu ulkopuolinen ammattikoreografi. Lapsetkin ovat huomanneet, että tämä "täti" on sellainen auktoriteetti, joka tietää mitä pitäisi tapahtua ja myös pistää tapahtumaan.

Ammattilaisen palkkaaminen on Kiikurien kaltaiselle harrastajaseuralle niin iso satsaus, että koko ryhmän tavoitteena on varmasti alusta alkaen ollut tehdä kaikkien aikojen juhlakonsertti. Ennen kenraaliharjoitusten kokonaisuutta en ollut nähnyt yhtään tanssia, ja vähän jännittikin, onkohan ammattilaisen palkkaaminen oikeasti ollut sen kaiken arvoista.

Mies
Kenraaliharjoituksissa...

Käsiohjelma vaikuttaa lupaavalta. Siihenkin on satsattu pykälää enemmän kuin ennen. Visuaalisesti hyvännäköistä läpyskää on ryyditetty parilla tarinalla konsertin valmisteluista ja sisäsivuilla on varsinaisen konserttiohjelman lisäksi sekä laulujen sanoituksia että koko esiintyjäluettelo, mikä on mukava lisä. Käsiohjelma paljastaa myös, että uskomattoman suuri osa musiikista on kuoronjohtaja Marjaana Penttisen säveltämää ja monin paikoin myös sanoittamaa. Se kuulostaa lupaavalta. Nuuskapolkka on niiiin nähty.

Konsertti alkaa hieman kalevalaisella ja rauhallisella sävyllä, mutta kasvaa loppua kohti riehakkaaksi näytelmäksi. Silkkihuivit on konsertin ehdoton helmi. Isoimmista Pikku-Kiikureista, Keski-Kiikureista ja nuorimmista Isoista kootun ryhmän tanssi yhdistettynä upeaan musiikkiin nostaa ihokarvat pystyyn. Minulle niin kävi viimeksi Veronan Arenalla kun toistasataa Carmenin näyttelijää veti Toreadorin aariaa. Mistään tusinakekkaloinnista ei vastaavaa fiilistä tule.

Sot-tease
Kokonaisuus...

Olen vuosia kuunnellut hokemaa, että Väyrynen tanhuaa, kiikurit tanssivat. Tämä konsertti on sen väitteen konkreettinen todiste. Se yhdistää hienosti nykyaikaisen ilmaisun ja kansanperinteet. Aivan ainutlaatuista tämä ei toki ole, sillä vastaavia osuuksia nähtiin Järvellä- ja Remunen-tansseissa muutama vuosi sitten.

Konsertti muistuttaa enemmän musikaalia kuin perinteistä kansantanssikonserttia. Siinä on draaman kaari, joten kokonaisuus on muutakin kuin yksittäisten tanssien summa. Mukava yksityiskohta on sekin, että kaikki tanssijat lapsia lukuun ottamatta ovat koko konsertin ajan lavalla. Se on mahdollista, koska koko setti vedetään läpi yksillä puvuilla. Kansallispukunäytöstä ei siis ole luvassa, mutta onhan niitä jo nähty ainakin 18, todennäköisesti 54 edellistä vuotta.

Konsertin jälkeen on helppo sanoa, että se on kokonaisuutena parasta, mitä olen 18 vuoden aikana Kiikureilta nähnyt. Iso satsaus on siis kannattanut. 

Eivät ne turhaa melua asiasta ole pitäneet.

Melkein katsomoammattilainen

Kuvat: Niko Satto 

Finaali

1 kommentti:

  1. Tsemppiä hurjasti konserttiin! Kuulostaa todella hienolta, vaativalta, taidokkaalta, kunnianhimoiselta ja juhlavuoden arvoiselta projektilta, jolle toivon sydämestäni onnistumista!

    Terveisin ex-Kiikuri Elina nykyisin Helsingistä

    VastaaPoista